Pikku naisia Watch No Sign Up 2019 release PutLocker megavideo

⬇⬇⬇⬇⬇

https://onwatchly.com/video-9754.html?utm_source=o-figue.blogia Official Here

DOWNLOAD

⟰⟰⟰⟰⟰

 

 

Casts: Florence Pugh
duration: 135 min
release year: 2019
Directed by: Greta Gerwig
Louisa May Alcott, Greta Gerwig

Meryl, Emma, Saoirse and Florence. Ugh! This movie worths the struggle of dragging my boyfriend to the cinema! Long live the May Queen. Pikku naisia watch repair. Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi. Kokoteksti Linkki vie kokotekstiin Kirjasammon ulkopuolelle. Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta. Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa. kuvaus Marchin perheessä on neljä tytärtä, joiden varttumista aikuiseksi tai aikuisuuden kynnykselle kirjassa kuvataan. Perheen isä pastori March on sodassa, ja rouva March joutuu huoltamaan perhettä köyhissä oloissa. Naapurissa asuu herra Lawrence ja pojanpoikansa, sisarusten kanssa ystävystyvä Laurie. Konkreettiset tapahtumapaikat Elokuvat Vie pois Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

Kuukauden tyttökirjaklassikko Louisa M. Alcott: Pikku naisia Kustantaja: Wsoy 2004 (1. suomenkielinen painos 1916) Alkuteos: Little Women 1868 Suomennos: Tyyni Haapanen Kansikuva: Finnkino Ulkomainen nuortenkirja, tyttökirjaklassikko, Yhdysvallat Sivuja: 255 Kaikki kokoontuivat tulen ääreen. Äiti asettui isoon nojatuoliin, Beth hänen jalkojensa juureen, Meg ja Amy istuivat käsipuilla ja Jo kiikkui selkänojalla, jottei kukaan voisi nähdä hänen kasvojaan, jos kirje sattuisi olemaan liikuttava. Noina kovina aikoina kirjoitettiin hyvin harvoin kirjeitä, jotka eivät olleet liikuttavia - varsinkin rintamilta kotiin. Tässä kirjeessä puhuttiin vähän kestetyistä kärsimyksistä, voitetuista vaaroista, lannistetusta koti-ikävästä; se oli iloinen, toiveikas kirje, täynnä vilkkaita kuvauksia leirielämästä, marsseista ja sotatapahtumista: ja vasta lopussa kirjoittaja päästi rakkautensa ja ikävänsä valloilleen. Joulukuun tyttökirjaklassikkoni on todellinen klasikko, eräänlainen kaikkien tyttökirjojen äiti: Louisa May Alcottin vuonna 1868 julkaistu Pikku naisia (Little Women. Kirja lie useimmille blogini lukijoille tuttu, mutta kaiken varalta on hyvä kertoa tai kerrata kirjan kehykset. Pikku naisia sekä sitä seuranneet Viimevuotiset ystävämme, Pikku miehiä sekä Plumfieldin pojat kertovat Yhdysvaltain itärannikolla asuvan Marchin perheen vaiheista teini-iästä aina aikuisuuteen saakka. Sarjan ensimmäisessä kirjassa eletään sisällissodan aikaa ja Marchin perheen isä on sotilaspappina rintamalla. Marchit ovat kaupungin vanhimpia sukuja, minkä vuoksi perhe on köyhtymisestään huolimatta arvostettu. Rouva March on paitsi tyttöjen äiti, myös perheen herttainen johtaja ja kasvatuksellisilta ajatuksiltaan varsin uudenaikainen tarmonpesä. Tyttäristä vanhin Meg on järkevä ja käytösetiketin hallitseva esikoinen; Jo on luonteeltaan poikamainen kirjailijanurasta haaveileva uhmakas tyttö; Beth rauhallinen, kultainen ja kaikille ystävällinen; tytöistä nuorin Amy on turhamaisen pintansa alla taiteellisuuteen taipuvainen. Marchin perheen elämään kuuluvat läheisesti myös ankara Marchin täti sekä kodinhoitajatar Hanna. Ystäväpiirin kaikkein läheisimmäksi henkilöksi tulee naapurin orpo nuorukainen Laurie, aluksi pelottavan mutta pohjimmiltaan helläsydämisen vanhan herra Laurencen ainoa lapsenlapsi, joka pääsee osalliseksi lähes kaikkiin Marchin tyttöjen salaisuuksiin. Sota-aika ja isän poissaolo leimaavat arkea, mutta perhe yrittää tulla toimeen. Elämä vaatii uhrauksia: Meg joutuu tanssiaisiin parsituissa hansikkaissa, Jo ja myöhemmin Amy pitävät seuraa Marchin tädille ja isän auttamiseksi Jo antaa oman, yllättävän panoksensa. Toisaalta tyttöjen arkeen mahtuu paljon iloakin, kuten näytelmäkerho, Kristityn vaelluksen leikkimistä, tanssiaisiin osallistumista sekä taiteen harjoittamista. Alcott kuvaa laajasti etenkin Jon kirjoitusharrastusta, joka on kulmikkaalle tytölle kiihkeä sydämenasia: Kun Jo sai iltasuudelmansa, kuiskasi rouva March hänelle: Rakkaani, älä anna auringon laskea vihasi yli! Antakaa anteeksi toisillenne, auttakaa toisianne ja alkakaa huomenna alusta. Jo olisi tahtonut painaa päänsä äidin rinnalle ja itkeä pois surunsa ja vihansa, mutta itkeminen olisi ollut heikkouden merkki, ja hän tunsi kärsineensä niin veristä vääryyttä ettei voinut ihan vielä antaa anteeksi. Niinpä hän räpäytti silmiään, ravisti päätänsä ja sanoi töykeästi, sillä Amy kuunteli: Se oli halpamainen teko eikä hän ansaitse anteeksiantoa. Suuria tunteita, siskossarjan tiivistä yhteyttä ja herttaisuutta Yhdysvaltain sisällissodan vuosina. Pikku naisiin mahtuu toki muutakin. Koska Alcottin klassikko on minulle niin rakas, en osaa arvioida sitä edes omalla blogiasteikollani. Siksi suosittelen kirjaa kaikille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet. Jos esimerkiksi tyttökirjat ovat genrenä tuntematon, on Alcottin romaani varsin hyvä ensiaskel lajityypin maailmaan. Alcottin kieli on nimittäin siinä määrin raikasta, että kirjaa on aidosti ilo lukea. Marchin perheen tarina etenee pieninä episodeina luvusta toiseen; toisinaan näytellään Pickwick-kerhossa, joskus osallistutaan kutsuille tai autetaan vielä köyhempiä, sairastutaan ja toivotaan parempia aikoja. Kaikkea leimaa lämpö ja keskinäinen luottamus. Pikku naisten naiskuva on toisaalta hyvin konventionaalinen: tytöistä kasvatetaan arvokkaat käytöstavat omaavia tulevaisuuden vaimoja. Köyhinäkin Marchin perheen luokka-asema on siinä määrin hyvä, että ristipistotöillä, pianonsoitolla ja kuvataiteilla on oma roolinsa kasvatuksessa. Toisaalta Marchin perheen äiti kantaa mukanaan uusia tuulia. Hänen mukaansa tytöt tai naisetkin saavat osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja hän rohkaisee isiä osallistumaan perheen arkitoimiin. Tämä uudenaikaisuus nousee omassa mielessäni Jon kirjoitustyön ohella keskeisimmälle sijalle, kun ajattelen Pikku naisia. Alcottin kasvatuspohdinnat eivät kirjassa esiinny mitenkään erityisen korostuneina, mutta kirjailija itse kasvoi transsendentalisessa aateympäristössä ja hänestä tulikin vanhempana aktiivinen naisasianainen. En voinut nyt lukiessani miettiä, että ehkäpä sekä Marchin perheen äidin sekä Jon hahmoissa näkyy niitä ihanteita, joita Alcott itse kannatti. Minulle Pikku naisia on muistojen kirja. Olen lukenut sen muutaman kerran nyt aikuisenakin ja aina löydän kirjasta jotain uutta. Tällä kertaa kiinnitin erityistä huomiota paitsi teoksen naiskuvaan, myös romaanin rooliin monen muun kirjan esikuvana. Tämän kirjoitukseni alussa mainitsin Pikku naisia eräänlaisena kaikkien tyttökirjaklassikkojen äitinä. Tietenkään se ei pidä kaikilta osin paikkaansa, sillä varsin monissa tyttökirjaklassikoissa päähenkilöitä on vain yksi ja hänkin orpo, kun Marcheilla on ympärillä kokonainen siskosparvi sekä rakastava äiti. Mutta ei ole lainkaan vaikea pohtia, minkä verran Pikku naisia on vaikuttanut esimerkiksi Rauha S. Virtasen hienon Selja -sarjan syntyyn. Toisaalta Pikku naisia on hyödynnetty muissakin kaunokirjoissa, mainio interteksuaalinen esimerkki on vaikkapa Chilen sotilasvallankaappauksen vuosiin sijoittuva Marcela Serranon pinjantuoksuinen Näkemiin, pikku naiset. Ollaan siis selvästi tyttökirjallisuuden alkulähteillä. Lapsena luin Pikku naisia äitini omistamana 1950-luvun painoksena, aikuisena ostin tietenkin kirjan omakseni, mutta sain sen elokuvakannella. Jäin kaipaamaan kirjaan sisällysluetteloa, mutta en muista onko sellaista teoksen muissakaan painoksissa. Osaisiko joku valaista minulle tätä asiaa? Sisällysluetteloa tai ei, Pikku naisia on minulle yksi elämäni kirjoista. Se oli F. H. Burnettin Salaisen puutarhan ja Pikku prinsessan jälkeen ensimmäinen lukemani tyttökirjaklassikko. Yhdestäkään Marchin tytöstä ei tullut minulle L. M. Montgomeryn Annan veroista läheistä suosikkia, mutta kirjan lämpö, siskosten arjen kuvaus sekä tietynlainen yllättävän ajaton vanhanaikaisuus miellyttävät minua niin, että vaalin Alcottin kirjaa aarteenani ja palaan siihen aina muutaman vuoden välein. Loppukiteyksenä on mainittava, että joulunaikaan Pikku naisia sopii mitä parhaiten, sillä kirjan sisältämä vuodenkierto alkaa joulusta ja päättyy seuraavaan jouluun... Pikku naisista tai Alcottin kirjasarjasta laajemminkin ovat kirjoittaneet ainakin Sara, Jokke, Sanna sekä Villasukka kirjahyllyssä.

Pikku naisia watching. I cannot wait anymore. Saoirse +Timothée (in a movie together) Best. movie. ever. Jakso 2, Pikku naisia, TV, Areena, Pikku naisia 57 min ti 12. 6. 2018 ei katsottavissa 2/3. Äiti viipyy pitkään Washingtonissa ollakseen sairaan miehensä tukena. Perheen talous on nyt tyttärien käsissä, ja Jo johtaa joukkoa. Amylla on vaikeuksia koulussa, Beth jatkaa uutterasti äidin laupeudentyötä. Megillä on syytä juhlaan. Joulukin on pian ovella. (U) Linkit ja artikkelit Pikku naisia – rakastetusta klassikosta minisarja Ohjelman tiedot Alkuperäisnimi Little Women Kuva 16:9 HD TV-lähetyksen ääniraidat englanti 5. 1-ääni Tekstitys suomi Katsottavissa vain Suomessa Lähetykset ti 12. 2018 21. 00 Yle TV1 Näytä lisätiedot Piilota lisätiedot Jaksot Ei katsottavissa olevia jaksoja tällä hetkellä. Ei tulossa olevia jaksoja (Little Women) Louisa May Alcottin rakastettuun tyttöromaaniin perustuva uusi kolmen jakson minisarja kertoo neljän nuoren naisen varttumisesta kohti aikuisuutta Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Pääosissa mm: Dame Angela Lansbury, Emily Watson, Michael Gambon, Maya Hawke, Kathryn Newton ja Julian Morris. Tuotanto: Playground Television UK/BBC/PBS, Britannia, Yhdysvallat, 2017. Pikku naisia: Artikkelit Pikku naisia – rakastetusta klassikosta minisarja ma 7. 5. 2018.

Massachusetts vuonna 1861. Yhdysvaltain sisällissota repii maata, mutta rauhallisessa naapurustossa se näkyy lähinnä kaipuuna, arkisina huolina ja hetkellisesti heikentyneenä rahatilanteena. Näistä lähtökohdista ponnistavasta Marchin perheen tarinasta tuli silti klassikko. Kuvakaappaus Yle Areenasta. Kun Louisa May Alcott (1832–1888) julkaisi Pikku naisia -romaaninsa ensimmäisen osan vuonna 1868, hän tuskin oletti, että tarinaa kerrotaan elävän kuvan muodossa 150 vuoden päästä. Puhumattakaan siitä, että filmatisointeja on tehty useita vuoteen 2018 mennessä. Viimeisin niistä on BBC:n tuottama kolmiosainen Pikku naisia -sarja, jonka pahin kilpailija on vuoden 1994 rakastettu samanniminen elokuva, josta erityisesti Winona Ryder muistetaan. Ryderin paikan Jo Marchina BBC:n Pikku naisia -versioinnissa on perinyt Maya Hawke. Jo ottaa johtajan roolin perheessä pastori-isän ( Dylan Baker) jouduttua Yhdysvaltain sisällissodassa rintamalle ja äidin ( Emily Watson) matkustettua sinne isän yllättävän ja rankan sairastumisen vuoksi. Kotiin Jon kanssa jäävät isosisko Meg ( Willa Fitzgerald) ja pikkusiskot Beth ( Annes Elwy) ja Amy ( Kathryn Newton. Klassikkoaseman perusteella voisi luulla, että tarina koskettaa erityisellä tavalla tai onnistuu välittämään poikkeuksellisen sanoman katsojalle. Todellisuudessa Pikku naisia on kuitenkin tavanomainen kasvutarina keskiluokkaisesta tyttönelikosta, jolla sotatilasta huolimatta on mielessään ruoka, lämpö ja miehet, tietysti. Alcottin kirjoittaman juonen ainoa koukku onkin kasvutarina, joka ainakin liikkuvassa kuvassa näyttäytyy puuduttavan hidastempoisena. Kasvaminen kestää oikeassa elämässä, mutta elokuvia ja sarjoja leikataan siksi, että ne olisivat viihdyttäviä. Hullunkurinen maailma Pikku naiset elävät pula-aikaa sodan vuoksi. Hienosta talosta, koulutuksesta ja puvustuksesta voi kuitenkin päätellä perheen elävän tavallisesti keskiluokkaista ja tarpeeksi kylläistä elämää, vaikka sota onkin tuonut varantoihin loven. 150 vuotta myöhemmin Pikku naisia on jopa huvittavaa tarkastella aikansa teoksena. Meg, Jo, Beth ja Amy elävät todella suhteellisessa kurjuudessa, kun ajatellaan samalla aikakaudella nälänhädästä kärsineitä maita, joista mainittakoot Suomen suuret katovuodet ja Intian pitkään jatkunut kurjuus. Arki suomalaisen Mikaelin ja Marian silmin oli aika paljon kurjempaa 1860-luvulla kuin Marchin sisarusten huolet kadonneesta hansikkaasta, julkaisua odottavasta romaanista ja ilkikurisen, upporikkaan tädin ( Angela Lansbury) oikuista. Siitäkin huolimatta, että he odottivat isänsä parantumista ja paluuta rintamalta. Marchin perheen tarina osoittaa kuitenkin ansiokkaasti sen, että huolet ovat aina toden totta suhteellisia ja että on asioita, joille kukaan ei voi mitään, olipa varallisuustaso tai aikakausi mikä tahansa. Juonipaljastuksia liikaa tekemättä täytyy todeta, että pikku naisetkaan eivät välty kuolemalta. Se tulee aina yllättäen. Kuolema on kuitenkin puettu juoneen kauniisti ja hyväksyvästi. Ehkä sellaista oli myös aika: oli vain pakko hyväksyä. Taudeilta ei suojauduttu vielä 100 vuottakaan sitten pelkällä rahalla, vaan pysyvän suojan antoi vasta harkitusti rakennettu rokotusjärjestelmä ja kohonnut hygieniataso. Klassikon anatomia Pikku naisia muistuttaa elämän arvaamattomuudesta – tarkemmin ottaen maailman arvaamattomuudesta. Kun yhdestä sodasta on selvitty, edessä on aina uusi taistelu. Jon pojista ja hänen perustamastaan koulusta kertovat jatko-osat Pikku miehiä (1871) ja Plumfieldin pojat (1886) eivät kirjailijan oman elinkaaren vuoksi ehtineet ottaa kantaa 1900-luvun alkupuoliskon hullunmyllyyn, mutta lukija voi vain kuvitella, minkälaisen elämän Marchin jälkikasvu sai elää. Yhdysvaltain sisällissota kun ei totisesti ollut viimeinen taisto ihmisen historiassa. Ansioistaan huolimatta on vaikea sanoa, miksi Pikku naisia -teoksesta on tullut klassikko, josta yksi tuoreessa muistissa oleva elokuva ei riitä, vaan kysyntää on myös sarjalle. Ehkä Alcott osui oikeaan aikaan ja onnistui taltioimaan keskiluokan elämän ajassaan kiehtovalla tavalla. Tai kenties syynä on sota. Mikä tahansa sotaan edes väljästi liittyvä myy yleensä aina, sillä siihen liittyy niin paljon muistoja, kansallishistoriaa ja kärsimystä. Draaman perusaineksia. Pikku naisten tarina ei tarjoa hurjia juonenkäänteitä, vaikka juoni pohjautuukin sotaan. Pikku naisia muistuttaa itse asiassa Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystävälille -elokuvaa (2018) jossa sota näyttäytyy melkein yhtä neutraalina ja arkisena kuin Alcottin käsikirjoituksessa. Tarinan opetus lienee se, että asiat asettuvat eri aikoina aina tietynlaisiin mittasuhteisiin, mutta toisaalta vaikka sota kuinka jylläisi jossakin kaukana, ihminen on taipuvainen valittamaan pienistä. Valitanhan minäkin turhasta. 150 vuotta vanhasta juonesta, 24 vuotta vanhasta elokuvasta ja viime vuonna julkaistusta uudelleenversioinnista. Alcottin romaani on omassa ajssaan voinut olla lohdullinen ja jopa jännittävä. Me uutta vuosituhatta elävät ihmiset olemme vain tottuneet liian suureen vaaraan ja päätä huimaavaan vauhtiin. On sitä paitsi ihan turha arvostella Jo Marchin kauhistelua kadonneesta käsineestä aikana, jolloin muualla riehui todellinen nälänhätä ja tappavat taudit. Niinhän on valitettavasti myös nykypäivänä. Elämän suhteellisuus ei ole syy olla kertomatta tarinaa. Pikku naisia on katsottavissa Yle Areenassa. Ensimmäinen kolmesta jaksosta poistuu jo 5. 7. 2018, joten kannattaa kiirehtiä. Minkä vuoksi Pikku naisia on niin rakastettu klassikko? Mikä teoksessa kiehtoo? Seuraa Bloglovinissa, ä, The Blog Junglessa, Instagramissa.

They should have nominated her but they didnt and they know it.
Pikku naisia watchers.
YouTube.
Pikku naisia watch the trailer.

Such a coincidence of how I am reading this book and it's in my recommendations 🤔. Pikku naisia watch instructions. Meryl streep and emma watson in one movie? yes please. Edit Release Dates UK 1949 USA 10 March 1949 (New York City, New York) April 1949 Australia 26 October 1949 Japan 27 December 1949 Sweden 2 January 1950 Turkey 7 March 1950 Uruguay 4 April 1950 Mexico 12 July 1950 Finland 22 September 1950 France 13 October 1950 Portugal 23 November 1950 Argentina 20 December 1950 West Germany 1951 Spain 30 May 1951 (Barcelona) 18 June 1951 (Madrid) Denmark 26 November 1951 Austria 1952 11 October 1986 (TV release) 31 October 2010 (Toyohashi Slowtown Cinema Festival) Chile 25 March 2015 (FEMCINE, Festival Cine de Mujeres) Also Known As (AKA) original title) Little Women Mujercitas Die vier Töchter des Dr. March Brazil Quatro Destinos Brazil (alternative title) Quatro Irmãs Canada (English title) Croatia Male žene Pigebørn Pikku naisia Les quatre filles du Dr March France (alternative spelling) Les quatre filles du docteur March Greece (transliterated title) Mikres kyries Hungary Kisasszonyok Israel (Hebrew title) Nashim Ktanot Italy Piccole donne Japan (Japanese title) 若草物語（1949） Norway (TV title) Småfrøkner Norway Unge kvinner Poland Małe kobietki Mulherzinhas Romania Fiicele doctorului March Serbia Soviet Union (Russian title) Unga kvinnor Taiwan 小婦人 Turkey (Turkish title) Genç Kız Kalbi Ukraine і і Uruguay (original subtitled version) Kleine tapfere Jo.

Pikku naisia watches. Pikku naisia watch online. If your a fan of little woman go watch anne with an e on netflix NOW. Pikku naisia watch live. Pikku naisia watch tv. Pikku naisia watch movie. Ihastuttava klassikko Kuusitoistavuotias isosisko Meg on vaalea ja pehmeän pyöreä. Vuotta nuorempi Jo on varsamaisen hontelo ja luonteeltaan kulmikas. Beth, jota isä kutsuu "Pikku Tyveneksi" leikkii onnellisena omissa oloissaan. Ja nuorin, sinisilmäinen Amy, on erittäin tärkeä henkilö - ainakin omasta mielestään. Neljän siskoksen lisäksi Marchin perheeseen kuuluu rintamalla oleva isä sekä äiti, tyttöjen mielestä maailman ihanin nainen, vaikka käyttääkin vanhamuotista hattua. Perheen koti on hieman rappeutunut mutta viihtyisä vanha talo, mainio paikka näytelmien esittämiseen, piirtämiseen, laulamiseen ja kaikenlaiseen ilonpitoon. Komeassa naapuritalossa asuu ankaran isoisän vartioima "Laurencen poika" jolla on tärkeä osa tyttösten elämässä koko romaanin ajan. Louisa M. Alcott kirjoitti rakastetun klassikko-romaaninsa yli sata vuotta sitten. Vielä nykyään uudet lukijat tempautuvat teoksen taikapiiriin ja lumoutuvat neljän sisaruksen kiehtovasta, hauskasta, haikeasta lapsuuden ja neitoiän maailmasta.

When his voice changes when he switches between English and hits different 😍😍😍😍. Pikku naisia watch price. Now, these little women. How little are they? I mean, are they like, scary little. Pikku naisia watch online. Pikku naisia watch blog. Pikku naisia watch video. This is after thousand and thousands of years to see how wonderfully these two people get along like brother and sister. Pikku naisia watch 2.

 

My top 2 draft pics for my fantasy porn league. She sounds like Vanessa Bayer's impression of Rachel from Friends. Pikku naisia watch band. Little Women 2 t 15 min, Draama, Romantiikka Ensi-ilta: 31. 1. 2020 Ohjaaja-käsikirjoittaja Gerta Gerwig (Lady Bird) on tehnyt Pikku naisia -romaanista tulkintansa, joka pohjautuu kirjan ohella myös Louisa May Alcottin muihin teoksiin. Elokuvassa kirjailijan alter ego Jo March pohdiskelee fiktiivistä elämäänsä. Gerwigin versiossa Marchin sisarusten rakastettu tarina, jossa neljä nuorta naista ovat päättäneet elää elämäänsä omilla ehdoillaan, on sekä ajaton että ajankohtainen. Jo, Meg, Amy ja Beth Marchia esittävät Saoirse Ronan, Emma Watson, Florence Pugh ja Eliza Scanlen. Timothée Chalamet esittää heidän naapuriaan Laurieta, Laura Dern Marmeeta ja Meryl Streep täti Marchia.

Pikku naisia watch dogs. Pikku naisia watch list. AAAHHHHHH I don't usually fangirl this badly in my parasocial relationships but GRETA I LOVE YOUUUUUU. Pikku naisia watch english. Timothée, Parasite and Almodovar ❤️❤️❤️. Pikku naisia watch bands. PIKKU NAISIA LITTLE WOMEN Ohjaus: Greta Gerwig Pääosissa: Saoirse Ronan, Florence Pugh, Emma Watson, Eliza Scanlen, Timothée Chalamet, Laura Dern, Louis Garrel, Tracy Letts, Meryl Streep, Bob Odenkirk ja Chris Cooper Genre: draama, romantiikka Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia Ikäraja: S Pikku naisia perustuu Louisa May Alcottin samannimiseen kirjaan, mikä julkaistiin kahdessa osassa vuosina 1868 ja 1869. Alcott otti kirjaan vaikutteita omasta nuoruudestaan ja elämästään siskojensa kanssa. Kirja oli välitön hitti ja nousi nopeasti arvostettuun asemaan, toimien innoittajana nuorille naisille saavuttaa unelmansa. Suosionsa ansiosta kirjasta on tehty lukuisia näytelmiä, televisiosarjoja ja elokuvia. Elokuvista ensimmäinen oli mykkäversio vuodelta 1917 ja tämä uusin on jo kahdeksas elokuvasovitus Pikku naisista. Sony Pictures ilmoitti leffan teosta vuonna 2013 ja vuonna 2016 Greta Gerwig innostui työstämään käsikirjoituksen. Kun hänen esikoisohjauksensa Lady Bird (2017) oli palkintogaaloissa isosti ehdolla ja voitokaskin, Gerwigiä pyydettiin myös ohjaamaan elokuva. Kuvaukset alkoivat lokakuussa 2018 ja nyt Pikku naisia saa ensi-iltansa Suomessa - kuukausi sen jälkeen, kun sen oli alunperin tarkoitus ilmestyä. Itse olen ollut vuosia tietoinen Alcottin kirjasta, mutten ole koskaan lukenut sitä tai nähnyt ainuttakaan aiemmista seitsemästä elokuvasta, joten tarina ei ollut minulle tuttu. Innostuin kuitenkin filmin näyttelijäkaartista ja Lady Birdin jälkeen olin kiinnostunut, mihin muuhun Gerwig pystyy, joten menin erittäin positiivisin mielin katsomaan Pikku naisia hieman ennen joulua lehdistönäytökseen. 1800-luvun puolessa välissä Marchin siskoksilla on jokaisella omat haaveensa tulevaisuudesta. Jo March haluaa olla kirjailija, Meg March odottaa pääsevänsä naimisiin jonkun kanssa, Amy Marchilla on lahjoja taiteilijana ja Beth March yrittää todistaa kykynsä musiikin puolella. Saoirse Ronan jaksaa joka kerta yllättää sillä, kuinka uskomattoman upea näyttelijä hän onkaan. Jos näytteleminen olisi luonnonvoima, hän edustaisi sitä täydellisesti. Ronan on niin voimakas eläytymään, niin mestarillinen ottamaan tilan haltuunsa ja niin luonnollinen tunteiden kanssa, että hän jättää monet vuosikymmeniä työtä tehneet konkarit varjoonsa. Tässä Ronan näyttelee Jo Marchia, joka kirjoittaa tarinoita ja yrittää saada niitä myytyä eteenpäin. Ongelma vain on, etteivät mieskustantajat ole erityisen kiinnostuneita naisten vapaata tahtoa käsittelevistä kertomuksista. Kirjoittaminen on Jo'lle suuri intohimo ja Ronan tuntuu löytävän tämän suuren intohimon helposti, hypäten täysillä mukaan. Jos hän ei kohta voita Oscar-palkintoaan (ehdokkuuksia on nimittäin tämän roolisuorituksen myötä neljä) on aika suuttua. Marchin kolme muuta sisarta ovat Harry Potter -elokuvista (2001-2011) tutun Emma Watsonin näyttelemä Meg, viime kesänä kauhuleffassa Midsommar - loputon yö ( Midsommar - 2019) lahjansa osoittaneen Florence Pughin näyttelemä Amy ja Eliza Scanlenin esittämä Beth. Pugh on jälleen erinomainen ja yrittää parhaansa mukaan pysyä Ronanin perässä. Watsonkin on mainio, mutta hänelle tunteiden esittäminen on paikoitellen väkinäistä. Scanlen on erittäin hyvä, mutta hänen hahmonsa jää siskoksista pienimmälle huomiolle (luultavasti siksi, ettei Scanlen ole yhtä tunnettu näyttelijä. Parasta kuitenkin on, kuinka mahtavasti Ronan, Watson, Pugh ja Scanlen toimivat yhdessä. He todella tuntuvat aidoilta siskoilta ja heidän yhteisiä hetkiään on usein ilo seurata.     Muutkin näyttelijät tekevät hyvää työtä. Laura Derniltä löytyy lämpöä Marchien äidiksi, kun taas siskojen tiukkaa tätiä esittävä Meryl Streep on aina yhtä fantastinen. Better Call Saul -sarjan (2015- tähti Bob Odenkirk nähdään pienessä roolissa Marchien isänä. Timothée Chalamet ällistytti vahvalla roolisuorituksellaan Call Me by Your Namessa (2017) mutta tässä hänelle ei suoda kunnon mahdollisuutta tehdä samaa. En ollut tosiaan lukenut Louisa May Alcottin kirjaa tai katsonut yhtäkään seitsemästä aiemmasta filmatisoinnista, joten Pikku naisia -leffan tarina oli minulle täysin uutta. Ilahduinkin, kuinka hyvin se nappasi minut usein mukaansa. Paikoitellen elokuva tuntuu hidastelevan, mutta se johtuu lähinnä siitä, että parin siskon kertomukset eivät ole läheskään yhtä mielenkiintoiset kuin Jo'n. Tällaisissa tarinoissa, missä useampi kertomus nivoutuu yhteen, on usein vaarana, että jokin osanen ei toimi yhtään niin hyvin kuin joku muu. Jo'n osuus on aivan mahtava jo ihan vain Ronanin ansiosta. Lisäksi hahmon suuri intohimo jotain tiettyä asiaa kohtaan, oli minulle niin samaistuttavaa, että olin täysillä tukemassa hänen haaveitaan. 1800-luvun puolessa välissä naisille oli äärimmäisen haastavaa menestyä omillaan, joten esteitä on paljon luvassa. Tämä on myös tänä päivänä harmillisen vaikeaa, minkä takia Pikku naisia on yhä tärkeä tarina kertoa uudestaan vielä 150:kin vuoden jälkeen Alcottin kirjan ilmestymisestä. Elokuvan tarina on mielenkiintoisesti rakennettu, sillä se tapahtuu useissa kerroksissa. Tarinat hyppivät ajassa ilman, että siitä erityisemmin ilmoitetaan filmin aikana. Jotkut ovat selkeitä takaumia, mutta joissain kohdissa vain värimaailma kertoo katsojalle, mennäänkö elokuvan mukaan nykyhetkessä vai hahmojen menneisyydessä. Paikoitellen tämä tekee leffasta hieman sekavan, mutta suurimmaksi osaksi aikahyppely on taidokkaasti toteutettu. Etenkin parissa kohtaa menneisyyden ja "nykyhetken" tapahtumat kulkevat vierekkäin käsi kädessä, tukien toisiaan. Tunnepuolella Pikku naisia onnistui ilahduttamaan, sekä sai myös haikeaksi. Yksi merkittävä hetki ei kuitenkaan ole yhtä surullinen kuin voisi toivoa, sillä siihen tärkeästi liittyvä hahmo ei saa tarpeeksi aikaa ennen sitä. Huumoria on paljon mukana ja hymy nousee vähän väliä huulille, kun näkee sisarukset puuhaamassa jotain keskenään. Ohjaaja Greta Gerwig osoittaa toistamiseen lahjansa ohjaajana. Nuorten naisten kasvutarinat ovat selvästi lähellä Gerwigin sydäntä, sillä välillä Pikku naisia muistuttaa hänen edellistä teostaan Lady Birdiä - eikä vain sillä, että molempien pääroolissa nähdään Ronan. Gerwig rakentaa tunnelmaa taidokkaasti ja pitää monipuolista pakettia hyvin kasassa ohjaajana, mutta käsikirjoituksen puolella hän olisi voinut hioa paria juonikuviota vahvemmaksi. Jo tällaisenaan Pikku naisia on todella mainio teos, mutta tietyillä viilauksilla se voisi olla erinomainen. Kuvaukseltaan leffa on hienosti toteutettu. 1800-luvun ajankuva on vaikuttavasti luotu upeiden lavasteiden ja asujen kautta. Äänityöskentely on oivallista ja säveltäjä Alexandre Desplat onnistuu taas kerran musiikkien kanssa. Yhteenveto: Pikku naisia on erittäin mainio elokuvasovitus, jonka edelleen monin tavoin ajankohtainen tarina saa ymmärtämään, miksi siitä voi ja pitää tehdä uusia tulkintoja tänäkin päivänä. Saoirse Ronan, Florence Pugh, Emma Watson ja Eliza Scanlen ovat aivan mahtavia Marchin siskoina ja heidän puuhailuaan yhdessä on suuri ilo seurata. He todella tuntuvat todellisilta siskoilta, mikä levittää suuren hymyn katsojan kasvoille. Ronan on tuttuun tapaansa mielettömän hyvä pääroolissa Jo'na ja hänen juonikuvionsa koukuttaa. Pughkin osoittaa lahjakkuuttaan, mutta yksinään Watson ja Scanlen jäävät hieman varjoon, eivätkä heidän juonikuvionsa ole yhtä mielenkiintoisia kuin voisi toivoa. Ohjaaja Greta Gerwig rakentaa taidokkaasti tunnelmaa, tarjoten niin hyviä nauruja kuin oivaa herkkyyttä. Ajankuva on erinomaisesti toteutettu ja filmi on täynnä upeita lavasteita ja asuja. Jos tiettyjä osioita tarinasta olisi rakennettu vahvemmiksi, olisi Pikku naisia kokonaisuutena mahtava teos. Jo tällaisenaan se on kuitenkin todella hyvä ja suosittelen sen katsomista, jos Alcottin alkuperäinen kirja on lähellä sydäntä tai jos leffan aikakausi kiehtoo kovasti. Tai jos haluat nähdä kaikki parhaan elokuvan ehdokkaat, ennen kuin Oscar-yö koittaa. Kirjoittanut: Joonatan Porras, 21. 12. 2019 Lähteet: elokuvan tiedot, ja elokuvan juliste Little Women, 2019, Columbia Pictures, New Regency Pictures, Pascal Pictures, Regency Enterprises, Sony Pictures Enterprises.

Pikku naisia watch free. Pikku naisia watches. Someone do a Kardashian spoof of this. Il ressemble à la Albert le fils adoptif de Charles Ingalls le mec à gauche. “Women, they have minds, and they have souls, as well as just hearts. And theyve got ambition, and theyve got talent, as well as beauty, and Im so sick of people saying that love is just all a woman is fit for. Im so sick of it!” I felt that.

Kino Akseli. Pikku naisia watch 2017. Pikku naisia watch youtube. Pikku naisia. Pikku naisia watch 1. Piiiiitkä (ja ällöttävä) sepustus edessä, yritän pitää tämän edes jokseenkin johdonmukaisena. Elikkäs: Keski-ikäinen tätini on ollut nykyisen avomiehensä kanssa 10 vuotta, josta he ovat noin viimeiset 8 asuneet yhdessä tätini asunnossa. Mies on eronnut edellisesta vaimostaan ja hänellä on 20v tytär, joka opiskelee toisessa kaupungissa. En ole koskaan pitänyt tästä miehestä, sillä hän on hyvin rasistinen ja seksistinen. Tätini on sentään äärimmäisen vahvatahtoinen nainen, joka osaa pitää puolensa eikä hänelle kukaan vittuile. Hän haastaa aina miehensä mielipiteet fiksusti, mutta huhhuh itse en kyllä jaksaisi päivästä toiseen riidellä ihmisen kanssa, jonka maailmankatsomus eroaa niin paljon omastani. Mutta nyt meinaa mennä vähän aiheen edestä. Tätini ei (tietääkseni) tiedä miehensä pornoriippuvuudesta, ja itsellenikin tämä on paljastunut vasta parin viimeisen vuoden sisällä. Vietän useita viikkoja vuodessa tätini luona lomalla, joten miehen tavat ovat pikkuhiljaa alkaneet tulla esille. Ensimmäinen asia, joka alkoi epäilyttää minua oli se, kuinka tädin mies viettää ÄÄRIMMÄISEN pitkiä aikoja vessassa, siis 3-4 tuntiakin kerralla, varsinkin iltaisin. Tämä on aina selitetty sillä, että miehellä on vakava ummetus, johon kylläkin uskon. Tyyppi elää pelkällä friteeratulla ruualla, valkoisella leivällä ja makkaralla. Miten tällaisen ihmisen vatsa EI voisi olla aina kivikova, turvonnut ilmapallo? Mutta tästäkin huolimatta olin skeptinen, hei haloo. Jo kaks tuntia on ihan helvetin pitkä aika vain istua vessassa, jos se kakka ei tule niin se ei tule wtf! Kuinka normaalia käytöstä tämä on edes vakavasta ummetuksesta kärsiville? Nyt mies on saanut lääkäriltä jotain ummetuslääkettä, joka miehen mukaan toimii hyvin, mutta hän silti kykkii vessassa monta tuntia. Täti sanoo, että hänelle on vaan ' jäänyt tavaksi' istua siellä kun sitä kerran on niin monta vuotta tehnyt. Hän aina ' jumittyy kännykälleen katsomaan jotain videoita kuulokkeet korvissa. Niin, hän ottaa aina kännykän mukaan vessaretkilleen (ja niin otan minäkin ja varmasti moni muukin) mutta tässä kontekstissa se tuntui hyvin epäilyttävältä. Kuka ottaa kuulokkeet vessaan? Mitä et halua muiden kuulevan? Aloin tässä vaiheessa jo epäillä, että mies tosiaan istuu vessassa monta tuntia pääsääntöisesti pornon vuoksi. Mut joo, jos tässä olisivat olleet kaikki ' johtolangat. niin epäilykset olisivat jääneet epäilyksiksi. Ei ne tietenkään jääneet siihen. Kun täti ja sen mies istuu olohuoneessa, mies istuu aina erilliselle nojatuolille kauemmas tädistä, kun täti istuu yksin sohvalla. Mies tuijottaa KOKO ajan kännykkää, vaikka telkussa pyörisi hänen valitsemansa leffa tai jalkapallomatsi (hän rakastaa telkkua eikä muuta teekään kuin istu sen edessä, varsinkin nyt eläkkeellä. Silti näpit ei irtoa kännykästä. Muutaman kerran olen hiipinyt miehen taakse kurkkimaan, katsooko hän tosiaan pornoa, ja jep, hän tuijottaa alastomien teen/barely legal naisten kuvia, pornovideoita, ja insesti. aiheisia sarjakuvia (isosisko/äiti harrastaa seksiä pikkuveljen/pojan tää mene jo pedofilian puolelle. Insesti-sarjispornoa hän lukee usein ihan avoimesti olohuoneen tietokoneella jopa silloin, kun tätini on nukahtanut sohvalle (hän klikkaa sivun äkkiä piiloon kun kävelen olohuoneeseen, eli kyseessä on edelleen ' salaisuus. mutta riippuvuuden vuoksi hänen on ilmeisesti vaikea rajoittaa pornonkäyttöä edes silloin, kuin muita on läsnä. En oikeastaan ole edes niin järkyttynyt, koska tällainen kama on nykyään NIIN MAINSTREAM ja niin tavallista, että joku seksipositiivinen liberaalifeministi joka tätä lukee niin varmaan vaan huokailee ja tuhahtelee lol. Kuten pornoriippuvaiset yleensä, tällä miehellä on jonkinasteisia vaikeuksia harrastaa seksiä oikean naisen kanssa. Täti välillä sanoo, että tuota miestä ei seksi hirveästi kiinnosta. Niin, tätini ei tietenkään näytä niiltä nuorilta työiltä, joita hänen avomiehensä tuijottelee tuntikaupalla joka päivä. Hän näyttää tavalliseta naiselta, joka on elänyt tämän maan päällä kohta melkein 60v. Nuorekas, fiksu ja viehättävä, muttei tietenkään kelpaa.  Pornoriippuvuus varmasti osin selittää, miksi tämä mies on niin itsekäs ja epä-empaattinen parisuhteessa (ja muutenkin. Aika moni pornoriippuvainen mies tuntuu hylkäävän emotionaalisesti kumppaninsa. Videoiden naisia ei tarvitse lohduttaa ja helliä, heille ei tarvitse avautua, eikä heidän tunteitaan tarvitse ajatella. En ole kertonut tädille havainnoistani, vaikka ehkä pitäisi. Tää on äärimmäisen kiusallinen/ällöttävä/paska tilanne. En yhtään ihmettelisi, jos tämän miehen puhelimesta löytyisi lapsipornoa. Tiedän salasanan, mutten ole voinut asiaa tarkistaa, koska miehen puhelimessa on lisäksi sormenjälkitunnistus wtf. Täti on melko liberaali ja kuten moni ikäpolvensa nainen, hänen mielestä kaikki porno on sellaista ' pehmo' pornoa, jossa vähän paneskellaan lähetyssaarnaaja-asennossa. Kenenkään kurkkuun tai anukseen ei tungeta mitään eikä ketään läpsitä, kuristeta tai kutsuta isin likaiseksi pikku-lutkaksi. Täti ei välttämättä edes laskisi anime-tyylillä piirrettyjä, värikkäitä insesti-sarjiksia sellainen on niin kaukana siitä todellisuudesta, jossa hän elää. En tiedä, miten tosissaan täti ottaisi asian, jos kertoisin hänelle miehensä tavoista.  Toisaalta, kuinka moni nainen olisi oikeasti OK sen kanssa, että tämän mies istuu joka päivä 4+ tuntia vessassa katsoen mitä tahansa pornoa. pehmoa' tai ei? Miten tällainen voi olla millään tavalla normaalia? Voisit istua kultasi vieressä sohvalla, mutta sen sijaan tuijotat alastomia, tyttäresi. ikäisiä blondeja kännykältäsi. Miten kukaan voi pitää normaalina sitä, että +60v miehen seksifantasioiden kohde ovat hänen oman lapsensa ikäiset naiset? Ei se ole normaalia. Tottakai miehet tuntevat vetoa nuoriin, hedelmällisessä iässä oleviin naisiin' LOL tää on pelkkä likaisten pervojen tekosyy. En varsinaisesti etsi neuvoja tilanteeseen (vaikka toki kuulen mielelläni mielipiteitä; mitä itse tekisitte tilanteessa? Oletteko olleet samassa tilanteessa. Halusin jakaa tän tarinan enemmänkin, koska tänä päivänä se on varmasti erittäin, ERITTÄIN yleinen monessa parisuhteessa/perheessä...

Pikku naisia Little Women Elokuvan DVD -painoksen kansikuva. Ohjaaja Gillian Armstrong Käsikirjoittaja Robin Swicord Perustuu Louisa May Alcottin romaaniin Pikku naisia Tuottaja Denise De Novi Säveltäjä Thomas Newman Kuvaaja Geoffrey Simpson Leikkaaja Nicholas Beauman Pääosat Winona Ryder Gabriel Byrne Christian Bale Trini Alvarado Claire Danes Kirsten Dunst Samantha Mathis Eric Stoltz Susan Sarandon Valmistustiedot Valmistusmaa Yhdysvallat Levittäjä Columbia Pictures Ensi-ilta [ 21. joulukuuta] 1994 Kesto 115 min Alkuperäiskieli englanti Budjetti 18 000 000 [1] Tuotto 50 083 616 [1] Aiheesta muualla IMDb Elonet AllMovie Pikku naisia ( engl. Little Women) on Gillian Armstrongin ohjaama elokuva, joka perustuu Louisa May Alcottin samannimiseen romaaniin. Elokuva sai kolme Oscar -ehdokkuutta. The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa. [2] Roolit [ muokkaa, muokkaa wikitekstiä] Winona Ryder …  Jo Susan Sarandon …  Marmee Trini Alvarado …  Meg Claire Danes …  Beth Kirsten Dunst …  Amy lapsena Gabriel Byrne …  Friedrich Bhaer Christian Bale …  Laurie Samantha Mathis …  Amy aikuisena Eric Stoltz …  John Brooke John Neville …  Herra Laurence Mary Wickes …  täti March Lähteet [ muokkaa, muokkaa wikitekstiä] ↑ a b Little Women (1994) Box Office Mojo. Viitattu 10. 3. 2018. ↑ The Best 1, 000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1, 000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 31. 7. 2017 (Internet Archive. Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Does Beth ever say anything. Pikku naisia watch full. Pikku naisia watch series. Pikku naisia watch now. Greta was robbed. She deserved a writing nom and a directing nom and should have won Best Director. I feel like starting my own independent awards just for women, because seriously, there will never be a level playing field. NEVER. The way that man looked at timothy like hes fallin in love. Qué mis sueños sean diferentes a los tuyos, no significa que no sean importantes. Hermosa frase. After saw this trailer I thing that every women will related this story. Pikku naisia watch. Kulttuuri Greta Gerwigin ohjaama Pikku naisia on suloinen mutta sovinnainen versio tyttökirjaklassikosta Julkaistu: 30. 1. 12:48 Draama Pikku naisia. Ohjaus Greta Gerwig. Päärooleissa Saoirse Ronan, Emma Watson, Florence Pugh, Eliza Scanlen, Laura Dern, Timothée Chalamet. 135 min. S. ★★★ Pikku naisia on monille naisille tunnejuttu, ja Greta Gerwigin uuden elokuvan myötä vuosi­satainen tunne leviää varmasti taas uusillekin sukupolville. Louisa May Alcottin romaani on rohkaissut liioittelematta miljoonia tyttöjä luottamaan omiin valintoihinsa, pitämään päänsä ja rakastamaan läheisiään riidoista huolimatta. Gerwigin omalla uralla Pikku naisia -elokuvalla on täydellinen ajoitus. Jo edellinen Lady Bird -elokuva vakiinnutti hänen asemansa Hollywoodissa. Nyt hän on päässyt herkuttelemaan historiallisella ajankuvalla ja istuttamaan lennokkaan ja ilmavan ohjaustyylinsä sisällissodan tunnelmiin. Lady Birdin tähdellä Saoirse Ronanilla on unelmarooli sisupussi Jona. Jo on selvästi Gerwigin samastumiskohde kuten hän on ollut niin monille muillekin lahjakkaille kirjoittajatytöille. Lady Birdin näyttelijäkaartista on peräisin myös Laurien esittäjä Timothée Chalamet. Gerwig on uskollinen Alcottin hengelle, ja elokuva on täynnä ihania kohtauksia. Sisarusten tappelut ovat mainioita, Jon ja Bethin hetki merenrannalla koskettava. Gerwigin luovuus ohjaajana tulee rytmitajusta ja liikkeestä. Päänäyttelijät täydentävät toisiaan kuten romaanissa. Amya näyttelevä Florence Pugh on sisäistänyt parhaiten sen päättäväisyyden, johon Alcottin koko romaani perustuu. Pikku naisilla on tahtoa, myös Megillä ( Emma Watson) ja Bethillä ( Eliza Scanlen. Gerwig on itse hehkuttanut elokuvansa feminismiä, ja totta kai siitä onkin kyse. Kuvataan naisia, jotka vapautuvat historiallisista kahleistaan ja löytävät identiteettinsä – tai ainakin pääsevät siitä jyvälle. Naisia, jotka saavat puhua myös rahasta ja vaatia sitä itselleen. Gerwigin Pikku naisia ei kuitenkaan edusta samaa kuin Alcottin romaani aikoinaan ja myöhemminkin. Se ei avaa silmiä uudelle vaan korkeintaan muistuttaa asioista, joista on kirjoitettu jo ikiajat Jane Austenista Alcottin kautta nykyaikaan – ja joita on totisesti myös versioitu. Gerwigin ohjaus on seitsemäs Pikku naisia -elokuva ja siihen päälle tv-sarjat. Voi olla, että jokainen tyttösukupolvi ansaitsee oman Pikku naisia -versionsa, mutta mikä on Gerwigin tuoma näkökulma? Laadun lisäksi. Kerronnaltaan kiinnostava metataso elokuvan lopussa on ymmärrettävissä eri tavoin. Joko Gerwig tarkoittaa sen puolustukseksi (Hollywood halusi minulta tätä) tai ehkä hän vain halusi lopettaa elokuvansa juuri näin, tuttuun tapaan ja romanttisen viihteen lakeja kunnioittaen. Sehän on ihan okei, joten mitäpä sitä selittelemään. Pikku naisissa mietityttävät pienet mutta tärkeät yksityiskohdat. Elokuvassa on monta kohtausta, joissa naiset ovat miehen, usein Laurien, tarkkailun kohteina. Nainen katsoo muualle ikään kuin ei huomaisi mitään, ja vieressä mies tuijottaa häntä ihaillen. Arvioi. Saattaa sanoa ääneenkin jotain kaunista naisen ulkonäöstä. Tämä on perinteinen tapa kuvata naisia elokuvassa, ja Gerwig tekee sen juuri niin. Vastaavasti elokuvassa ei juurikaan ole kohtauksia, joissa naiset katsoisivat rakastamiaan miehiä. Emme näe edes Megin katseen lepäävän valitsemassaan köyhässä opettajassa, vaikka näyttelijäksi on pestattu James Norton, joka saadaan kyllä hehkumaan kuvassa jos halutaan. Gerwig on moderni mutta ei erityisen radikaali. Sekin on ihan okei. Petyin henkilökohtaisesti muutenkin Laurien hahmoon, josta pidän paljon kirjassa. Nuori mies, joka viihtyy naisten seurassa ja kasvaa aikuiseksi heidän seurassaan. Ihastuu vähän kaikkiin mutta arvostaa myös ystävyyttä. Herkästä Timothée Chalametista ei välity Lauriessa tapahtuva kehityskaari. Laura Dern on jännittävä valinta Marmee-äidin rooliin. Täydellisen äidin pintaan tulee pieni viilto, kun Marmee tunnustaa, ettei olekaan aina niin ystävällinen. Se on elokuvassa hieno pysähdyksen hetki. Ota kaikki irti Hesarista HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita.

Little Women hits theaters on December 25, get an in-depth look with our clip compilation.

 

 

 

Rated 4.6/5 based on 640 customer reviews